1970-luvun Rooma oli suurten sosiaalisten ja kulttuuristen muutosten aikaa. Borghettin perhe on juuri
muuttanut uuteen upeilla näkymillä varustettuun kerrostaloasuntoon, joita kiireessä rakennetaan
kaupungin vaurastuvalle keskiluokalle. Vaikka perheessä näyttää ulospäin olevan kaikki kunnossa, niin asiat
eivät ole niin kuin ennen.

Clara (Penélope Cruz) ja Felice (Vincenzo Amato) ovat menettäneet rakkautensa. Kotiäiti Clara on
autoritääriselle miehelleen ensimmäiseksi vaimo ja vasta toiseksi lapsilleen äiti. Clara:lla ei juurikaan ole
sosiaalista elämää ydinperheen ulkopuolella ja siksi hän alkaa elää elämäänsä lastensa kautta. Kotona oleva
stressaantunut tunnelma sekä kotiväkivallan peittely suvun silmissä vie hänet entistä kauemmaksi
aviomiehestään. Perheen tytär Adri (Luana Giuliani) kamppailee oman identiteettinsä kanssa ja isänsä
harmiksi ystävystyy alempaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvan tytön kanssa. Sisäiset ristiriidat repivät
perhettä erilleen kohti murtumispistettä, jota suvun taustalla aiheuttama paine ei yhtään helpota.
Terraferma ja Kultainen portti elokuvien ohjauksistaan tunnettu Emanuele Crialese on Rakas äitini
elokuvassa tarttunut osittain omaelämänkerralliseen aiheeseen. Sen autenttinen 1970-lukulainen
värimaailma on värikylläinen ja näyttävä. Elokuva toimii monessa tasossa ja sen perheidylliä rikkovat
ongelmat ovat hyvin samaistuttavia myös nykyaikana.

“Side perheen äidin ja lasten välillä on uskomaton, muistojen- ja tunteiden tulkinta esitetään
yksityiskohtaisesti upeissa väreissä“; (Cineuropa)

**** ”Cruzin karismaattista voimaa – hän on kuin Sophia Lorenin ja auringonpurkauksen risteys.” (Screen Daily)